
Yksinkertaisesti en ole jaksanut. Olen ollut uupunut ja kärsinyt monenlaisista kivuista. Olen juossut lääkärissä yhä uudelleen jonkin diagnoosin toivossa ja vaihtanut lääkekuuria kahden käden sormilla laskettavan monta kertaa. Veto on ollut kokonaisvaltaisesti pois. Pahimpina päivinä on pelottanut nousta sängystä ylös, koska se on toisinaan ollut kipujen kannalta niin vaikeaa. Innostukseni on ollut vähän siellä sun täällä ja yleinen halukkuus on kulkenut omalla painollaan. En ole koskenut kameraani hävettävän pitkään aikaan...

Haluan jättää ikävät ajat ja asiat taakseni ja keskittyä taas niihin asioihin, joista nautin. Niistäkin täytyy pitää taukoa, mutta vasta sen jälkeen oivaltaakin, kuinka tärkeitä ne ovat. Onnekseni aloitin joogan nyt jälleen syksyllä, mikä on rentouttanut ja rauhoittanut niin kehoa kuin mieltäkin. Olen myös äärimmäisen kiitollinen eräältä ystävältä saadusta lahjasta, josta on muodostunut tärkeä jokapäiväinen rutiini. Tämä lahja on kiitollisuuspäiväkirja, johon kirjoitan mietteitäni päivän päätteeksi, koska 'jokaisessa päivässä on jotakin hyvää'. Olen oppinut löytämään jokaisesta päivästä positiivisen puolen ja usein asioita on moniakin. Tänään olen kiitollinen ihanasta ulkoiluretkestä kauniiseen Repoveden kansallispuistoon toisen ystäväni kanssa! Luonnossa on uskomaton voima... ♥

Elämässäni on myös tulossa isoja muutosvaiheita, jotka ovat askarruttaneet enemmän tai vähemmän. Opiskelu jatkossa: missä ja milloin? ja pohdintoja yleisesti tulevaisuudesta. Palaset kuitenkin yleensä loksahtavat paikoilleen ♥ En halua ottaa bloggaamisestakaan mitään stressiä, mutta sanonpahan vain, että se on todella tärkeässä osassa elämääni! Katsotaan, mitä tuleva tuo tullessaan.
Rakkautta kaikille ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti