lauantai 4. elokuuta 2018

KESÄPÄIVÄ HANGOSSA

084 2 150 2 117 2 067 2 080 2 103 2 105 2 138 2 154 2 Pitsihuviloita, hiekkarantaa, porottava aurinko, meren tuoksu - Hanko <3 Reilu viikko sitten tankkasimme parhaan ystäväni kanssa tankin täyteen ja lähdimme aamuiseltaan ajelemaan kohti Hankoa, Suomen eteläisintä kaupunkia! Kesän roadtrip -kohteista Hanko oli ykkössijalla ja onneksi pääsimme toteuttamaan reissun yhdessä! 

Olimme hieman suunnitelleet mitä haluaisimme Hangossa tehdä, mutta loppujenlopuksi mentiin aika fiilispohjalta. Tutkiskelimme ihania pikkukujia ja niiden varsilla sijaitsevia pitsihuviloja ja villoja. Kävimme lounaalla Hangon skifferissä nauttimassa herkulliset liuskat, jonka jälkeen vierailimme muun muassa näköalavesitornissa, muutamissa liikkeissä ja satamassa. Päivä oli todella kuuma ja koko ajan oli kova juomisen tarve. Vitsailimmekin, että kaikki rahat menevät nesteytykseen. Onneksi meillä oli mukana uintikamat ja pyyhkeet ja lohduttauduimmekin ajatuksella, että pääsemme mereen virkistymään. 

Tosiasiassa emme viitsineet runsaan sinilevän vuoksi mennä uimaan, vaan tyydyimme ihmettelemään, miten monet lapsiperheet kuitenkin olivat samassa vedessä uimassa huolettomasti. Osa tosin tähyili vettä epäillen ja tyytyi samaan ratkaisuun kuin mekin. Onneksi löysimme rannalta kuitenkin puun katveesta varjopaikan, jonka turvin pääsimme vähän viilentymään! Ennen kuin lähdimme ajelemaan kotia kohti illalla, nautiskelimme itäsataman liepeillä olevasta frozen yoghurt (jäägurtti) -mestasta viilentävän herkulliset annokset. Päivä oli kerrassaan ihana ja totesimme molemmat, että kesäreissun Hankoon voisi ottaa jokakesäiseksi perinteeksi!

perjantai 29. kesäkuuta 2018

LONG TIME NO SEE

002 2 Viime kerrasta on päässyt vierähtämään hurjan pitkä aika. En juuri osaa perustella ilmoittamatonta hiljaiseloa, ehkä ei tarvitsekaan. Paljon on tapahtunut, mutta toisaalta elämä on vain rullannut eteenpäin. Edessä oli asioita, jotka muuttuivat blogimaailmaa ja harrastusta tärkeämmiksi.

Kevään ylioppilaskirjoitukset olivat ehkäpä suurin ponnistus elämässäni. Kirjoitin kaikki aineet (biologia, kemia, pitkä ruotsi, pitkä englanti ja äidinkieli) nyt keväällä. Ylioppilaskokeita oli lähes joka toinen päivä. Lukuloma sujui yllättävän maltillisesti vaikka usko omiin kykyihin meinasi loppua.

Kirjoitusten jälkeen en aluksi osannut levätä ja rauhoittua. Kävin jotenkin ylikierroksilla. Kuitenkin tajuntaan iski nopeasti, että myös kevään pääsykokeisiin on alettava sparraamaan. Voimavarat olivat oikeasti siinä vaiheessa aika koetuksella. Tuntui, että minut pakotetaan tähän painetunteeseen, jota myös pääsykokeet aiheuttivat. 023 2 089 2 Tämän vuoden ja ensimmäisen hakukertani osalta hain lukemaan lääketiedettä Tarton yliopistoon sekä Suomeen. Suomen osalta toivoa en nyt tiennyt edes vielä ensimmäisellä hakukerralla olevan, en oikein edes tiennyt mitä tulevalta kokeelta olisi pitänyt odottaa. Tarton lääketieteelliseen suuntaava koe oli aiemmin, Helsingissä. Siitä jäi suhteellisen myönteiset fiilikset ja jännityksellä jäinkin odottamaan tuloksiani. Suoriuduin omasta mielestäni hyvin - kuitenkaan pisteeni eivät riittäneet sisälle pääsyyn. Suomessa en päässyt edes varasijoille asti. Silti pitää osata olla itsestään ylpeä. 042 2 069 2 Edessä on siis välivuosi sisältäen mahdollisesti ja toivottavasti mieluisaa työtä ja ehkä matkailuakin. Ensimmäistä kertaa vähään aikaan minulla on kuitenkin kunnolla tilaa omille ajatuksille ja toiveille. Ehkä välivuosi tuo tullessaan aivan erilaisia ja uudenlaisia haaveita sekä haasteita. Välivuosi ei ole katastrofi. Uskon, että se on myös juuri nyt sitä, mitä olen kaivannutkin - hengähdystauko. 047 2 082 2 // Ylioppilaskirjoituksien ja pääsykokeiden jälkeen sekä ennen ylioppilasjuhliani olimme poikaystäväni kanssa viikon rentoutumislomalla Bulgarian kultahietikolla. (Lue: hankkimassa rusketukset juhlia varten, haha...) Tekisi muuten mieli lähteä taas lomalle ja reissuun, mutta koko kesän kestävistä töistä on pakko priorisoida säästöjä myös tulevaisuutta varten. We'll see, kiva olla täällä taas!

Lukeekohan näitä höpinöitä enää kukaan?