Nyt olisi luvassa hieman erilaista tekstiä koskien mun elämää, terveyttä ja ajatuksia sekä tulevaisuudensuunnitelmia. Toivottavasti alku ei kuulosta turhan dramaattiselta, mutta nyt mulle tuli sellainen tunne, että haluan kirjoittaa aiheesta. Nimittäin mun selkäongelmista, skolioosista ja sen hoidosta. Mistäköhän sitä aloittaisin? Noh, antaa mennä:Ala-asteella terveydenhoitaja huomasi mun selässä puolieroa, mikä viittasi skolioosiin. Heitot olivat vielä melko lieviä. Kroppa ei ehtinyt mukaan kasvupyrähdykseen. Skolioosia eli mun selkärangan vinoutumista alettiin seurata. Lääkärikäyntejä sekä röntgenkuvia otettiin niin Kotkan kuin Helsinginkin päässä. Mulle ei nähty järkeväksi aloittaa korsettihoitoa. Vaikeusaste alkoi valjeta vasta muutaman vuoden päästä. Vuonna 2014 olin erityisen paljon röntgenkuvissa ja mutkaa oli kertynyt jo reilusti, heitto lähenteli viittäkymmentä astetta. Viimeisimmäksi seuranta ja kontrollit tapahtuivat Helsingin lastenklinikalla ja niin on edelleen. Tuona vuonna 2014 kirurgi teki leikkauspäätöksen. Selkäni leikattaisiin, koska leikkausraja skolioosin hoidossa on viisikymmentä astetta ja ennen leikkausta mutka selkärangassani oli jo lähes kuusikymmentä astetta. Tuntui hurjalta. Milloin minulle tuli tämä? Miksi?
Leikkaus toteutettiin aikalailla kaksi vuotta sitten Helsingin Ortonilla. Vietin sairaalassa viikon ja siihenkin sisältyi ylä- ja alamäkiä. Tavallaan minun piti opetella myös käveleminen uudelleen, sillä kaikki paikat elimistössäni muuttuivat. Selkäranka oli ilmeisesti painanut myös keuhkoja sekä kylkiluita. Kuvitella vaan, miltä se on näyttänyt leikkauspöydällä! Leikkauksessa siis mun selkäranka tuettiin ruuveilla ja titaanilla aikalailla koko rangan pituudelta. Selässäni on pitkä arpi. Olin kuukauden poissa koulusta ja minulla oli joulu aikaa toipua. Koulun tiimoilta sain erityisen hyvää kohtelua, kun sain tehdä kokeet kotona. Puoli vuotta leikkauksesta oli ensimmäinen lääkärikontrolli, jossa perinteisesti otettiin röntgenit selästä.
Seuraava kontrolli oli pari viikkoa sitten. Ei kovinkaan hyviä uutisia. Kahden alimman ruuvin huomattiin katkenneen. Kirurgi hämmentyi hieman ja sanoi, että harvinaistahan tämä on, eikä ole minun omasta toiminnastani johtuvaa. Minulla on kai ominaisuus, että luutuminen on tapahtunut hitaasti ja metalli on kerennyt kulumaan ja napsahtamaan poikki. Kävin ennen kotiinlähtöä vielä tietokonetomografiassa (TT-kuvassa) ja viime maanantaina sain tiedon, että selkääni täytyy tehdä uusi korjausleikkaus. Ranka pääsee liikkumaan, kun alimmat ruuvit eivät ole sitä tukemassa ja se voisi aiheuttaa ongelmia jatkossa. Vähän kauhunsekaisin tunnelmin sulattelin asiaa, vaikka tavallaanhan on vain hyvä, että asia huomattiin nyt ja se tavallaan on "korjattavissa". Leikkauspäiväkin varmistui, 12. joulukuuta. Tuleva leikkaus ei luonnollisestikaan ole yhtä iso kuin ensimmäinen ja toivottavasti toipuminenkin sujuu sutjakkaammin, jälleen on aikaa toipua jouluna. Miksi halusin kirjoittaa tästä nyt? En ole varma. Olen maininnut selkäleikkauksestani kyllä aiemminkin, mutta aikalailla ohimennen. On tämä kuitenkin ollut ja on iso osa mun elämää. Ehkäpä tästä on apua jollekin, joka myös sairastaa skolioosia?
Aasinsiltana tässä on tietysti se, mikä ammatti minua kiinnostaa. olen ollut röntgen- ja magneettikuvissa niin paljon, että mielenkiinto kuvantamiseen on noussut suuresti. Olen jopa vitsaillut kavereideni kanssa siitä määrästä, mitä tuolla kaikella kuvantamisella lävitseni on laitettu säteilyä... Lääkäriksi siis haluan ja haluaisin erikoistua juurikin radiologiksi. Erilaisista kuvista voi tehdä niin paljon tutkimusta! Todella mielenkiintoista. Tulevaisuuden opiskelusuunnitelmistani voisin puhella joskus myöhemmin ihan omassa postauksessaankin! Nyt kuitenkin tuntuu todella hyvältä, että jaoin tämän tekstin.
Alempana on linkki, jossa on kuva skolioosileikkauksesta ennen ja jälkeen. Huom! Kuvassa ei ole minun selkäni, mutta lopputulos kiskoineen näyttää minulla aika samalta... :) Lisäksi mun selkärankani oli/on kallistunut oikealle puolelle.
"Tuntemattomasta syystä johtuvaa vaikeaa selän vinoutumaa eli idiopaattista skolioosia esiintyy murrosikäisistä tytöistä noin seitsemällä sadasta ja noin kaksi tuhannesta murrosikäisestä tarvitsee skolioosin leikkaushoitoa." linkki
