Funchal part 5

1. Kaksi ylimmäistä kuvaa Seixalilta.
2. Porto Moniz 3. Prazeres 4. Cabo Girao Day 5. Viidennelle päivälle olimme varanneet saarikierroksen aurinkomatkojen kautta. Matka maksoi 54€/hlö. Ensin lähdimme Etelärannikkoa pitkin kohti Ribeira Bravan kaupunkia. Matkalla ohitimme Camara de Lobosin kalastajakupungin. Matkapäivä oli tavallista sumuisempi ja myöhemmin matkalla saimme kokea myös ensimmäisen sadekelin Madeiralla. Ribeira Bravan kaupungissa ei oikeastaan ollut kirkon ja matkamuistomyymälöiden lisäksi mitään nähtävää. Matkaa jatkettiin pian kohti Seixalin vesiputousta. Vesiputous ei ollut niin suuri kuin odotin, mutta se oli silti kiva nähdä :) Matkamme jatkui Pohjoisrannikolle. Seuraavana pysähdyspaikkanamme oli Porto Monizin kaupunki, jossa meitä odotti ravintola Cachalotessa matkan hintaan sisältyvä ateria. Ravintola on saanut nimensä Madeiran saaren ympäristössä tavatuista kaskelottivalaista. Ensimmäistä kertaa elämässäni sain pöytiintarjoiltuna alku-, pää-, ja jälkiruoan. Alkupalana ravintolassa tarjottiin kasviskeittoa, joka ei ollut erityisen maukasta. Pääruokana oli aiemmin valittu ruoka-annos. Meidän tapauksessamme se oli espada-kalaa. Jälkiruoaksi meille tarjoiltiin vielä vaniljasorbettia ja mansikoita ♥ Porto Monizissa oli aikaa reilusti vielä ruokailun jälkeenkin. Kävimme ravintolan läheisessä akvaariossa ihastelemassa mereneläviä. Saarikierroksella seuraavana ohjelmanumerona oli Prazeresissa matkalaisia odottava luontoterapiapolku jaloille. Vajaan kilometrin mittaisen jalkapohjajumpan jälkeen alkoi ihanasti kiertää veri jaloissa! Ei polulta mitkään huonot näkymätkään olleet... Aiemmin retkellä meiltä jäi näkemättä Encumeadan 1007 metrin korkeudessa sijaitseva näköalatasanne sumun ja sateen vuoksi. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, suuntasimme Cabo Giraon kuuluisalle näköalatasanteelle, joka hyvitti sen, ettemme nähneet Encumeadaa. Cabo Giraolta oli hienot näkymät merelle ja ympäristöön. Tasanne oli lasinen, joten jalkojen alle näki. Otin erään nuoren miehen kanssa kuvia tasanteella useampaankin otteeseen, koska äitini ei uskaltanut lähelle tasannetta. Cabo Girao oli hieno, mutta seuraavana alkoi matka takaisin Funchaliin. Illemmalla kävimme hauskassa ravintolassa syömässä. Tarjoilija laittoi meille perinteiset madeiralaiset päähineet ja halusi ottaa kuvia. Hän myös vitsaili koko ajan ja nauroimme yhdessä erimaalaisten kanssa hänelle :) Ainakin osasivat viihdyttää asiakkaita! Voisi sanoa, että yhdeksän tunnin saarikierroksen aikana tutustuimme lähes koko loppuosaan Madeiran saaresta, millä emme olleet vielä vierailleet. :)