perjantai 29. kesäkuuta 2018

LONG TIME NO SEE

002 2 Viime kerrasta on päässyt vierähtämään hurjan pitkä aika. En juuri osaa perustella ilmoittamatonta hiljaiseloa, ehkä ei tarvitsekaan. Paljon on tapahtunut, mutta toisaalta elämä on vain rullannut eteenpäin. Edessä oli asioita, jotka muuttuivat blogimaailmaa ja harrastusta tärkeämmiksi.

Kevään ylioppilaskirjoitukset olivat ehkäpä suurin ponnistus elämässäni. Kirjoitin kaikki aineet (biologia, kemia, pitkä ruotsi, pitkä englanti ja äidinkieli) nyt keväällä. Ylioppilaskokeita oli lähes joka toinen päivä. Lukuloma sujui yllättävän maltillisesti vaikka usko omiin kykyihin meinasi loppua.

Kirjoitusten jälkeen en aluksi osannut levätä ja rauhoittua. Kävin jotenkin ylikierroksilla. Kuitenkin tajuntaan iski nopeasti, että myös kevään pääsykokeisiin on alettava sparraamaan. Voimavarat olivat oikeasti siinä vaiheessa aika koetuksella. Tuntui, että minut pakotetaan tähän painetunteeseen, jota myös pääsykokeet aiheuttivat. 023 2 089 2 Tämän vuoden ja ensimmäisen hakukertani osalta hain lukemaan lääketiedettä Tarton yliopistoon sekä Suomeen. Suomen osalta toivoa en nyt tiennyt edes vielä ensimmäisellä hakukerralla olevan, en oikein edes tiennyt mitä tulevalta kokeelta olisi pitänyt odottaa. Tarton lääketieteelliseen suuntaava koe oli aiemmin, Helsingissä. Siitä jäi suhteellisen myönteiset fiilikset ja jännityksellä jäinkin odottamaan tuloksiani. Suoriuduin omasta mielestäni hyvin - kuitenkaan pisteeni eivät riittäneet sisälle pääsyyn. Suomessa en päässyt edes varasijoille asti. Silti pitää osata olla itsestään ylpeä. 042 2 069 2 Edessä on siis välivuosi sisältäen mahdollisesti ja toivottavasti mieluisaa työtä ja ehkä matkailuakin. Ensimmäistä kertaa vähään aikaan minulla on kuitenkin kunnolla tilaa omille ajatuksille ja toiveille. Ehkä välivuosi tuo tullessaan aivan erilaisia ja uudenlaisia haaveita sekä haasteita. Välivuosi ei ole katastrofi. Uskon, että se on myös juuri nyt sitä, mitä olen kaivannutkin - hengähdystauko. 047 2 082 2 // Ylioppilaskirjoituksien ja pääsykokeiden jälkeen sekä ennen ylioppilasjuhliani olimme poikaystäväni kanssa viikon rentoutumislomalla Bulgarian kultahietikolla. (Lue: hankkimassa rusketukset juhlia varten, haha...) Tekisi muuten mieli lähteä taas lomalle ja reissuun, mutta koko kesän kestävistä töistä on pakko priorisoida säästöjä myös tulevaisuutta varten. We'll see, kiva olla täällä taas!

Lukeekohan näitä höpinöitä enää kukaan?

2 kommenttia:

  1. Hei Annika
    Tarinasi eivät ole miltään osin höpinöitä eivätkä lukijasi ole kadonneet luotasi minnekään. Olemme ystäviäsi emmekä vaadi sinulta säännöllistä kirjoittamista. Meidän laaja joukkomme iloitsee, jos kuulemme sinusta mitä tahansa sellaista, josta haluat kertoa vaikkapa kerran vuodessa tai kerran kahdessa vuodessa tai harvemminkin.
    Kauan sitten lupasin poiketa kouluusi kunnioittamaan ylioppilaaksi tuloasi mutta terveyteni ei sallinut minun tulla Suomeen täältä Saksasta. Olen iloinen ylioppilastutkintosi onnistumisesta ja onnittelen sinua menestyksestäsi. Tulevaisuus antakoon sinulle aikanaan ammatin, johon olet ollut jo hakeutumassa. Uskon, että onnistut tavoitteessasi.
    Olen myös iloinen aikuistumisestasi, johon kuluu kauniina osana yhteinen viihtyminen poikaystäväsi vierellä. Rakkaus, ystävyys, keskinäinen kunnioitus sekä luottamus ja yhdessäolo tuovat elämään iloa ja onnellisia hetkiä. Nauttikaa kaikesta siitä mitä elämä teille antaa ja pitäkää huolta toisistanne.
    Onnellista tulevaisuutta toivottaa Mathilda-täti.

    VastaaPoista
  2. En oikein löydä muita sanoja kuin kiitos, kiitos ja kiitos! Oikein mukava kuulla sinustakin pitkästä aikaa. :)

    VastaaPoista