lauantai 17. joulukuuta 2016

KUULUMISIA LEIKKAUKSEN JÄLKEEN

018 Moikka! Terveisiä kotoa Kirjoittelinkin teille aikaisemmin postauksen mun terveysasioista ja siitä, että joudun uuteen leikkaukseen selkäni vuoksi. Leikkaus tehtiin suunnitellusti maanantaina. Hieman ennen tätä kerkesi pelottaa, koska tuntui, että flunssa olisi nostanut päätään, joka olisi pahimmassa tapauksessa siirtänyt koko leikkauksen. Onneksi (kerrankin, tuurilla) säästyin tältä flunssalta. 037 Leikkaus meni mun ja muiden onneksi hyvin. Nukutus oli lyhyempi ja pahoinvointiakin oli lääkitty etukäteen eri tavalla kuin viimeksi, jolloin heräilin ihan hyvillä mielin! Osastolle pääsin melko nopeasti heräämöstä ja siirryin ensimmäiseksi valvontahuoneeseen. Mulla oli tietenkin tässä vaiheessa ties kuinka montaa kanyyliä, katetri sekä dreeni. Kipupumpusta sain itse annosteltua kipulääkettä ja olo oli tietenkin uninen. Seuraavana aamuna (yllättävän nopeasti, mutta tietysti aina parempi) sain jo dreenin, katetrin ja kipupumpun pois. Tietysti sain ravintoliuosta sun muuta suoneen. Kokeilin varovaisesti maistaa ruokaa, mistä tuli huono olo ja kokeilu jäi siltä erää siihen.

Toipuminen aloitettiin samalla tavalla kuin viimeksikin, pikkuhiljaa. Pikkuhiljaa myös noustiin istumaan ja ylös, joka tietysti oli aika hataraa menoa nytkin. Kamalan jäykkä olo, mitä olin odottanut? Mahdollisimman pian kaikista viimeisistäkin letkuista ja koneista pyrittiin eroon ja tietystikin lääkkeet siirtyivät suun kautta otettaviksi. Ruokakin alkoi vähitellen maistua. Ensimmäinen suihkussa käynti ja liian pitkään istuminen sujuivat yhtä hyvin kuin viimeksikin. Toisin sanoen siis vintti meni lähes pimeäksi ja tuli kamala pahoinvointi, eikä ole varmastikaan vaikea arvata, kuinka se taas päättyikään. 007 Hiljalleen kuitenkin uskalsin ottaa askeleita jo ilman eeva-telinettäkin. Keskiviikkona he olisivat ehkä jo halunneet lähettää minut kotiin, sillä osasto oli aikalailla täynnä. Pahoinvoinnin vuoksi itse kuitenkin pistin ajatukselle vastaan ja ihan hyvä olikin. Seuraavana päivänä olo oli jo paljon parempi ja pääsinkin lähtemään kotiin ambulanssilla, sillä en olisi pystynyt istumaan matkaa Helsingistä Kouvolaan. Oli uskomaton ja samanaikaisesti ihana tunne olla kotona. Tietysti täytyy edelleen muistaa levätä mahdollisimman paljon, enkä jaksa istua tai seisoa kovinkaan pitkiä aikoja. Kävellä saan toki sen verran kuin jaksan ja se on selkäleikkauksen jälkeen erittäin hyvästä.

Olo on jäykkä ja liikkuminen melko epärentoutunutta, mutta tästä alkaa kuntoutuminen. Se on mun tahdostani kiinni (vaikka välillä meinaakin päästä itku). Selässä on joitakin tuntemuksia ja turvotusta ja välillä puutuminen säteilee varpaisiin. Kaikki perusjutut ovat vaikeilta, kun ei saa tehdä taivutuksia tai kiertoliikkeitä ja juuri kun en pysty nostamaan mitään, niin tietysti kaikki tavarat tippuvat lattialle :-D Positiivinen ihminen kun yritän olla, niin kuitenkin uskon ja toivon, että suunta on tästä vain ylöspäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti