keskiviikko 30. marraskuuta 2016

TERVEYDESTÄ JA TULEVAISUUDENSUUNNITELMISTA

078 Nyt olisi luvassa hieman erilaista tekstiä koskien mun elämää, terveyttä ja ajatuksia sekä tulevaisuudensuunnitelmia. Toivottavasti alku ei kuulosta turhan dramaattiselta, mutta nyt mulle tuli sellainen tunne, että haluan kirjoittaa aiheesta. Nimittäin mun selkäongelmista, skolioosista ja sen hoidosta. Mistäköhän sitä aloittaisin? Noh, antaa mennä:

Ala-asteella terveydenhoitaja huomasi mun selässä puolieroa, mikä viittasi skolioosiin. Heitot olivat vielä melko lieviä. Kroppa ei ehtinyt mukaan kasvupyrähdykseen. Skolioosia eli mun selkärangan vinoutumista alettiin seurata. Lääkärikäyntejä sekä röntgenkuvia otettiin niin Kotkan kuin Helsinginkin päässä. Mulle ei nähty järkeväksi aloittaa korsettihoitoa. Vaikeusaste alkoi valjeta vasta muutaman vuoden päästä. Vuonna 2014 olin erityisen paljon röntgenkuvissa ja mutkaa oli kertynyt jo reilusti, heitto lähenteli viittäkymmentä astetta. Viimeisimmäksi seuranta ja kontrollit tapahtuivat Helsingin lastenklinikalla ja niin on edelleen. Tuona vuonna 2014 kirurgi teki leikkauspäätöksen. Selkäni leikattaisiin, koska leikkausraja skolioosin hoidossa on viisikymmentä astetta ja ennen leikkausta mutka selkärangassani oli jo lähes kuusikymmentä astetta. Tuntui hurjalta. Milloin minulle tuli tämä? Miksi?

Leikkaus toteutettiin aikalailla kaksi vuotta sitten Helsingin Ortonilla. Vietin sairaalassa viikon ja siihenkin sisältyi ylä- ja alamäkiä. Tavallaan minun piti opetella myös käveleminen uudelleen, sillä kaikki paikat elimistössäni muuttuivat. Selkäranka oli ilmeisesti painanut myös keuhkoja sekä kylkiluita. Kuvitella vaan, miltä se on näyttänyt leikkauspöydällä! Leikkauksessa siis mun selkäranka tuettiin ruuveilla ja titaanilla aikalailla koko rangan pituudelta. Selässäni on pitkä arpi. Olin kuukauden poissa koulusta ja minulla oli joulu aikaa toipua. Koulun tiimoilta sain erityisen hyvää kohtelua, kun sain tehdä kokeet kotona. Puoli vuotta leikkauksesta oli ensimmäinen lääkärikontrolli, jossa perinteisesti otettiin röntgenit selästä.
063 Seuraava kontrolli oli pari viikkoa sitten. Ei kovinkaan hyviä uutisia. Kahden alimman ruuvin huomattiin katkenneen. Kirurgi hämmentyi hieman ja sanoi, että harvinaistahan tämä on, eikä ole minun omasta toiminnastani johtuvaa. Minulla on kai ominaisuus, että luutuminen on tapahtunut hitaasti ja metalli on kerennyt kulumaan ja napsahtamaan poikki. Kävin ennen kotiinlähtöä vielä tietokonetomografiassa (TT-kuvassa) ja viime maanantaina sain tiedon, että selkääni täytyy tehdä uusi korjausleikkaus. Ranka pääsee liikkumaan, kun alimmat ruuvit eivät ole sitä tukemassa ja se voisi aiheuttaa ongelmia jatkossa. Vähän kauhunsekaisin tunnelmin sulattelin asiaa, vaikka tavallaanhan on vain hyvä, että asia huomattiin nyt ja se tavallaan on "korjattavissa".

Leikkauspäiväkin varmistui, 12. joulukuuta. Tuleva leikkaus ei luonnollisestikaan ole yhtä iso kuin ensimmäinen ja toivottavasti toipuminenkin sujuu sutjakkaammin, jälleen on aikaa toipua jouluna. Miksi halusin kirjoittaa tästä nyt? En ole varma. Olen maininnut selkäleikkauksestani kyllä aiemminkin, mutta aikalailla ohimennen. On tämä kuitenkin ollut ja on iso osa mun elämää. Ehkäpä tästä on apua jollekin, joka myös sairastaa skolioosia?

Aasinsiltana tässä on tietysti se, mikä ammatti minua kiinnostaa. olen ollut röntgen- ja magneettikuvissa niin paljon, että mielenkiinto kuvantamiseen on noussut suuresti. Olen jopa vitsaillut kavereideni kanssa siitä määrästä, mitä tuolla kaikella kuvantamisella lävitseni on laitettu säteilyä... Lääkäriksi siis haluan ja haluaisin erikoistua juurikin radiologiksi. Erilaisista kuvista voi tehdä niin paljon tutkimusta! Todella mielenkiintoista. Tulevaisuuden opiskelusuunnitelmistani voisin puhella joskus myöhemmin ihan omassa postauksessaankin! Nyt kuitenkin tuntuu todella hyvältä, että jaoin tämän tekstin.

Alempana on linkki, jossa on kuva skolioosileikkauksesta ennen ja jälkeen. Huom! Kuvassa ei ole minun selkäni, mutta lopputulos kiskoineen näyttää minulla aika samalta... :) Lisäksi mun selkärankani oli/on kallistunut oikealle puolelle.

"Tuntemattomasta syystä johtuvaa vaikeaa selän vinoutumaa eli idiopaattista skolioosia esiintyy murrosikäisistä tytöistä noin seitsemällä sadasta ja noin kaksi tuhannesta murrosikäisestä tarvitsee skolioosin leikkaushoitoa." linkki

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Heippa Annika! Ikävä kuulla, että jouduit korjausleikkaukseen. Mutta kiitos tarinasta <3
      Itelläni on piiitkä historia liikkuvan ja välillä kipuilevan skolioosin kanssa. Minulla on idiopaattinen skolioosi, joka huomattiin ala- ja yläasteen taitteessa. Aika nopeasti siitä diagnoosista mulle hommattiin 23h Boston-korsetti (ihmettelen, mikset sä saanut korsettia..?) ja ne oli varmaan elämäni hirveimmät 2-3 vuotta. Korsetin käyttö lopetettiin, kun kasvu loppui. Minusta ennustettiin 174 senttistä, jäin vain 160 senttiseksi ja isäni onkin vitsaillut, että se 14 senttiä on siellä selkärangassa :D Pahimmillaan vinouma oli 47 vai 49 astetta ja silloin mut heitettiin leikkausjonoon, mutta puolen vuoden päästä kontrollissa liikkuvuuden ansiosta selkäni oli "suoristunut" vain reilu 30 asteeseen ja minut napattiin pois leikkausjonosta. Kontrollit lopetettiin, kun täytin 18.
      Aikuisiällä olen joutunut tarkkailemaan tekemisiäni ja olen käynyt oma-aloitteisesti kontrollissa terveysasemalla. Viimeisin röntgen on otettu ollessani 23- vai 24-vuotias ja asteita oli silloin 34. Sain kotihoitoon tarkoitetun liivin, joita olen joissain apteekeissa nähnyt, mutta sitä en ole juuri tarvinnut. Keskikroppa vaatii paljon ja olen joutunut vaihtamaan ammattia. Skolioosi on yksi syy, jonka takia en ole hankkiutunut raskaaksi. Skolioosin lisäksi mulla on lannerangassa yksi nikama hieman pois paikoiltaan, joka painaa joitain hermoratoja, joiden vuoksi toisen reiden ulkosyrjä on hieman tunnoton. Tunnoton alue on suurentunut vuosien saatossa, nyt olen 30. Haaveenani on ollut benji-hyppy, mutta taidan tyytyä muihin haaveisiin :)
      Tsemppiä sulle, Annika :) <3

      Poista
    2. Kiitos tämän jakamisesta, Taru! Tällaiset kommentit ovat mun mielestä juuri niitä parhaimpia <3 En tiedä omasta kokemuksesta tuosta korsettihoidosta, mutta uskon, että tuskaa se on sinulle tuottanut. Taisin tekstissä mainitakin, mutta olihan se vaan hassua yhtäkkiä leikkauksen jälkeen kasvaa pituutta, siellä selässähän ne setit juuri olivatkin :D

      Erikoista, että sinulla tuo skolioosi lähti sitten "korjautumaan" itsestään. Olen kuullut kyllä tarinoita, että esimerkiksi kiropraktikot ja jäsenkorjaajat ovat saaneet tällaisia mutkia suoristettua, mutta minun lääkärini ei juuri toivoa tällaiselle antanut. Siitä en sitten tiedä, miksei korsettihoitoa minulla aloitettu? Mielestäni kasvuni oli tuolloin melko loppunut, jolloin siitä ei ehkä sitten olisi enää ollut hyötyä, kuka tietää :)

      Mielenkiintoista kuulla sun kokemuksista pitkällä aikatähtäimellä. Itsekin ja enemmän myös äiti pohti aluksi näitä asioita. Esimerkiksi tuo mainitsemasi raskaaksi tuleminen, ammatinvalinta ja muu sellainen.

      Minultakin oikeastaan ainut kielletty asia on tuo benji-hyppy, mutta sitä en kovinkaan pidä pahana asiana :-D Kiitos Taru oikein paljon mukavasta kommentista, tsemppiä oikein paljon myös sinulle <3

      Poista